Oman tien kulkeminen ja suhteet
Minä en edelleenkään yritä muuttaa ketään. Mutta jos sinä muutat omaa mieltäsi itsesi suhteen, se saattaa heijastua myös suhteisiin muiden kanssa. Ja jos niin tapahtuu, ymmärrät ehkä jotakin siitä, miksi niin tapahtuu. Sitäkään ei tarvitse pelätä.
Jos valitset seurata erilaista tietä kuin lähimmäisesi, niin salli heidän vain olla sellaisia kuin he ovat, ja luota omaan sisäiseen Ääneesi. He saattavat olla oppimassa jotakin, mistä et tiedä. Tai ehkä jotkut ovat jossakin sellaisessa kohdassa omaa polkuaan, jossa itsekin olet joskus ollut. Opimme tavallisesti sen, mihin olemme valmiita, silloin kun olemme siihen valmiita.
Ihmissuhteissa niin kuin työ- ja muissakin suhteissa kehot eivät ole niitä, jotka liittyvät yhteen ja muodostavat liiton. Ne ovat mielten ja ajatusten yhteenliittymiä, ja siksi maailman ongelmiakaan ei milloinkaan todella ratkaista sillä tasolla, jolla kehot toimivat. Oikeastaan me vaikutamme kaikki toisiimme, koska olemme yhtä todellisuudessa, totuudessa. Sitä tietoa tulisi käyttää kaikkien parhaaksi.
Silloin kun tunnet kuuluvasi vaikkapa johonkin yhteisöön ja olet liittynyt muihin siihen kuuluviin, niin sinusta tulee siinä ikään kuin yksi olento, jonka yhdistyneet tarpeet johtavat yhteistoimintaan, koska se poistaa ristiriidat [1.vi.2.4]. Et siis ole osa sitä, vaan se, siinä mielessä, että edustat silloin sen kokonaisuutta, niin kuin jokainen muukin siihen liittynyt. Jos sitten valitset seurata tietä, joka näyttää poikkeavan muiden tiestä, eli muutat omaa mieltäsi omasta päämäärästäsi ja sen arvosta, heidän pitäessä eriävää päämäärää, he saattavat ihmetellä mitä sinulle on tapahtunut, koska sinulla on ollut tietynlainen paikka ja rooli heidän mielissään, jota et enää täytäkään sellaisena.
Tällöin he saattavat yrittää ylläpitää tuota mielissään olevaa käsitystä sinusta, koska muuten heidän saattaisi tarvita muuttaa omia näkemyksiään ja käsityksiään. Se saattaa aiheuttaa ristiriidan heidän käsitystensä ja sen välille, mitä itse tiedät, tunnet tai uskot olevasi, mikä puolestaan voi saada tunteet väliaikaisesti sekaisin. Silloin saattaa tulla myös sellainen tunne, kuin että toiset kommunikoidessaan sinulle yrittäisivät kommunikoida jollekin muulle henkilölle, jollekin joka ehkä joskus luulit olevasi, mutta joka et ole.
Vaikka tällain ’sinä’, ’muut’ kirjoitettuna asia voi olla helpompi ymmärtää kuin puhua vain itsestä, niin todellisuudessa voit olla vuorovaikutuksessa vain itsesi kanssa. Käsitys itsestäsi kattaa sen mitä havaitset. Maailma tai ’muut’ eivät tee sinulle mitään, eivätkä ole koskaan tehneetkään. He vain näyttävät tekevän sen, mitä sinä uskot tehneesi. Missä tahansa suhteessa, myös omassa suhteessasi maailmaan, mahdollisesti tapahtuvat muutokset heijastavatkin omissa käsityksissäsi tapahtuneita muutoksia. Niin ollen ole vain ystävällinen ja lempeä muille, ja anna heille hiljaisesti anteeksi omat harhakuvitelmasi.
Edelleen jos seuraat Pyhän Hengen osoittamaa tietä, jos hyväksyt totuuden, tai ajatuksen siitä, tai sen mahdollisuudesta omaan mieleesi, et välttämättä silloin kovinkaan paljoa halua tai pysty muodostamaan sellaisia todellisia suhteita, joissa se ei voisi olla sinun kanssasi. Ketään ei silti pidä torjua mielessään, henkilöitä joita mahdollisesti tulet ajatelleeksi ja heitä joita tapaat tai kohtaat, koska silloin haluaisit itsesikin torjuttavan Jumalan Mielessä. Mutta kärsimyksiin tai uhrauksiin sinun ei pidä osallistua eikä yrittää ymmärtää niitä. Ketä se hyödyttäisi?
Jos koskaan tunnet itseäsi pakotettavan tekemään jotakin, et vain ole tunnistanut omaa tahtoasi. Jumala ei milloinkaan ole se, joka pakottaisi ketään mihinkään. Kaikki he, joilla on sama päämäärä, eivät kuitenkaan voi olla olematta yhtä päämääränsä tavoittelussaan, koska se on heille yhteinen. Kaikkia asioita ei myöskään voida ymmärtää yksin ja erillään muista. Rakkautta ilmennetään tai sitä pyydetään, ja niiden jaottelu kuuluu Pyhälle Hengelle, koska et osaa itse erottaa niitä. Mutta kun ’kuulet’ pyyntöjä, ovat ne omia pyyntöjäsi, ja miten niihin ’vastaat’, sitä haluat itsellesi.
Erityisyys on sitä, ettei luota kehenkään tai mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja omiin voimiinsa. Jo siksi luottaminen sisimmässäsi asuvaan Jumalan voimaan on oikeutettua. Sitä on myös lähimmäisten arvostaminen. Heissä on sama valkeus kuin sinussa, ja uskomalla siihen heissä kykenet nousemaan omien epäilyjesi yläpuolelle. Sinä et myöskään luonut heitä.