Asioilla, joilla on sama päämäärä, ei ole ristiriitaa

 

Mieli ei pysty samanaikaisesti seuraamaan kahta vastakkaista ja yhteensopimatonta ajattelutapaa, joista kumpikin on johdonmukainen lähtökohdistaan nähden, mutta jotka opettavat päinvastaisia asioita ja johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Niiden välillä vallitsee silloin ristiriita, joka on siis rakkauden ja pelon välillä, egon ollessa ristiriita. Kahden tien seuraaminen johtaa vaihteleviin havaintoihin ja harhailuihin, ja se on kuin pitäisi yhtä jalkaa laiturilla ja toista sen vieressä kelluvassa veneessä, veneen vähitellen lipuessa kauemmaksi järvelle tai merelle. Sinun todellisuuteesi ja siihen mitä olet mikään ajatustapa ei voi vaikuttaa lainkaan, koska se on muuttumaton, mutta se mitä havaitset on seurausta ajatuksistasi; ne näyttävät vievän sinua Itseäsi kohti tai Siitä etäämmälle.

On olemassa yksinkertainen tapa päästä ristiriidasta; valitaan ajattelutavoista yksi ja luovutaan toisesta. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty; kukaan joka on joskus kokenut jotakin todellista, jonkinlaista valkeutta, rakkautta, rauhaa, iloa, ei enää koskaan usko täysin omaan egoonsa. Mutta eivät ajatukset tuosta vain täydellisesti keikahda ympärikään. Emme siis tavallisesti kykene kuvainnollisesti loikkaamaan noin vain veneeseen emmekä laiturille, mutta on kuitenkin oltava jokin keino hivuttautua laiturille, koska sinne veneenkin on joskus käytävä.

Kaikille asioille voidaan asettaa yksi ja sama päämäärä ja olla arvostelematta niitä. Päämäärän on kuitenkin silloin tultava Jumalalta eikä itseltä, egolta, koska silloin päämäärässä itsessään ei ole ristiriitaa. Ja eikö Hän antaisi ilomielin keinoja päästä siihen, mitä Hän tahtoo? Tällöin voit ajatella olevasi Jumalan apuväline, jolla ei ole erillistä elämää Hänen elämästään. Kun päämäärä on sinulle arvokas ja haluat siihen päästä, pyrit sivuuttamaan kaiken mikä sen saavuttamista häiritsee ja olemaan niistä välittämättä, samalla luottaen että sinulle annetaan kaikki mitä tarvitset, jotta sen saavuttaisit. Sinun tahdollasi on voimaa, eikä mikään mitä todella haluat voi sittenkään olla niin vaikeata saavuttaa.

Perimmiltään mikään tie ei vie Itsestäsi poispäin, koska et ole oikeasti Siitä erkaantunutkaan. Olemme matkalla, joka on jo tehty, ja joka on oikeastaan vain kuvitelmissamme, sinne, mistä emme ole koskaan pois lähteneetkään. Pyhä Henki näkee kaiken matkan ja ajan lopusta katsottuna ja loppuunsaatettuna, mutta meille jotka uneksimme elävämme täällä maan päällä tulevaisuus näyttäytyy tuntemattomana. Elokuva on tehty, ennen kuin se katsotaan, mutta jokaisen on silti pitänyt esittää oma osansa, jotta se on tullut valmiiksi.

 

 

Oman tien kulkeminen ja suhteet

 

Minä en edelleenkään yritä muuttaa ketään. Mutta jos sinä muutat omaa mieltäsi itsesi suhteen, se saattaa heijastua myös suhteisiin muiden kanssa. Ja jos niin tapahtuu, ymmärrät ehkä jotakin siitä, miksi niin tapahtuu. Sitäkään ei tarvitse pelätä.

Jos valitset seurata erilaista tietä kuin lähimmäisesi, niin salli heidän vain olla sellaisia kuin he ovat, ja luota omaan sisäiseen Ääneesi. He saattavat olla oppimassa jotakin, mistä et tiedä. Tai ehkä jotkut ovat jossakin sellaisessa kohdassa omaa polkuaan, jossa itsekin olet joskus ollut. Opimme tavallisesti sen, mihin olemme valmiita, silloin kun olemme siihen valmiita.

 

Ihmissuhteissa niin kuin työ- ja muissakin suhteissa kehot eivät ole niitä, jotka liittyvät yhteen ja muodostavat liiton. Ne ovat mielten ja ajatusten yhteenliittymiä, ja siksi maailman ongelmiakaan ei milloinkaan todella ratkaista sillä tasolla, jolla kehot toimivat. Oikeastaan me vaikutamme kaikki toisiimme, koska olemme yhtä todellisuudessa, totuudessa. Sitä tietoa tulisi käyttää kaikkien parhaaksi.

Silloin kun tunnet kuuluvasi vaikkapa johonkin yhteisöön ja olet liittynyt muihin siihen kuuluviin, niin sinusta tulee siinä ikään kuin yksi olento, jonka yhdistyneet tarpeet johtavat yhteistoimintaan, koska se poistaa ristiriidat [1.vi.2.4]. Et siis ole osa sitä, vaan se, siinä mielessä, että edustat silloin sen kokonaisuutta, niin kuin jokainen muukin siihen liittynyt. Jos sitten valitset seurata tietä, joka näyttää poikkeavan muiden tiestä, eli muutat omaa mieltäsi omasta päämäärästäsi ja sen arvosta, heidän pitäessä eriävää päämäärää, he saattavat ihmetellä mitä sinulle on tapahtunut, koska sinulla on ollut tietynlainen paikka ja rooli heidän mielissään, jota et enää täytäkään sellaisena.

Tällöin he saattavat yrittää ylläpitää tuota mielissään olevaa käsitystä sinusta, koska muuten heidän saattaisi tarvita muuttaa omia näkemyksiään ja käsityksiään. Se saattaa aiheuttaa ristiriidan heidän käsitystensä ja sen välille, mitä itse tiedät, tunnet tai uskot olevasi, mikä puolestaan voi saada tunteet väliaikaisesti sekaisin. Silloin saattaa tulla myös sellainen tunne, kuin että toiset kommunikoidessaan sinulle yrittäisivät kommunikoida jollekin muulle henkilölle, jollekin joka ehkä joskus luulit olevasi, mutta joka et ole.

Vaikka tällain ’sinä’, ’muut’ kirjoitettuna asia voi olla helpompi ymmärtää kuin puhua vain itsestä, niin todellisuudessa voit olla vuorovaikutuksessa vain itsesi kanssa. Käsitys itsestäsi kattaa sen mitä havaitset. Maailma tai ’muut’ eivät tee sinulle mitään, eivätkä ole koskaan tehneetkään. He vain näyttävät tekevän sen, mitä sinä uskot tehneesi. Missä tahansa suhteessa, myös omassa suhteessasi maailmaan, mahdollisesti tapahtuvat muutokset heijastavatkin omissa käsityksissäsi tapahtuneita muutoksia. Niin ollen ole vain ystävällinen ja lempeä muille, ja anna heille hiljaisesti anteeksi omat harhakuvitelmasi.

Edelleen jos seuraat Pyhän Hengen osoittamaa tietä, jos hyväksyt totuuden, tai ajatuksen siitä, tai sen mahdollisuudesta omaan mieleesi, et välttämättä silloin kovinkaan paljoa halua tai pysty muodostamaan sellaisia todellisia suhteita, joissa se ei voisi olla sinun kanssasi. Ketään ei silti pidä torjua mielessään, henkilöitä joita mahdollisesti tulet ajatelleeksi ja heitä joita tapaat tai kohtaat, koska silloin haluaisit itsesikin torjuttavan Jumalan Mielessä. Mutta kärsimyksiin tai uhrauksiin sinun ei pidä osallistua eikä yrittää ymmärtää niitä. Ketä se hyödyttäisi?

 

Jos koskaan tunnet itseäsi pakotettavan tekemään jotakin, et vain ole tunnistanut omaa tahtoasi. Jumala ei milloinkaan ole se, joka pakottaisi ketään mihinkään. Kaikki he, joilla on sama päämäärä, eivät kuitenkaan voi olla olematta yhtä päämääränsä tavoittelussaan, koska se on heille yhteinen. Kaikkia asioita ei myöskään voida ymmärtää yksin ja erillään muista. Rakkautta ilmennetään tai sitä pyydetään, ja niiden jaottelu kuuluu Pyhälle Hengelle, koska et osaa itse erottaa niitä. Mutta kun ’kuulet’ pyyntöjä, ovat ne omia pyyntöjäsi, ja miten niihin ’vastaat’, sitä haluat itsellesi.

Erityisyys on sitä, ettei luota kehenkään tai mihinkään muuhun kuin omaan itseensä ja omiin voimiinsa. Jo siksi luottaminen sisimmässäsi asuvaan Jumalan voimaan on oikeutettua. Sitä on myös lähimmäisten arvostaminen. Heissä on sama valkeus kuin sinussa, ja uskomalla siihen heissä kykenet nousemaan omien epäilyjesi yläpuolelle. Sinä et myöskään luonut heitä.

 

 

Tieto ei voi muuttua, käsitykset ja muodot voivat

 

Ihmiset ovat kautta aikain yrittäneet ymmärtää ja jäsentää itseään ja maailmaa ja universumia, ja kokemaan yhteytensä johonkin suurempaan. Olemme pyrkineet selittämään ilmiöitä ja löytämään tietoa, joka on oikeaa ja totta. Maailmankaikkeus ei kuitenkaan tottele niitä sääntöjä ja lakeja, joita me olemme itse sille laatineet, vaan se hymyilee niille muun muassa mustien aukkojen ja alkuräjähdyksen uumenissa. Miten sitten itse keksimäsi lait voisivat koskea sinuakaan, jos et usko niihin? Todellisuus tottelee vain Elämän ja todellisuuden Luojan lakeja, jotka on luotu sinun turvaksesi ja iloksesi, ei sinun omia sääntöjäsi.

Muun muassa fysiikan laeilla pyritään ennemmin kuvailemaan ja ennustamaan ilmiöitä, kuin kertomaan mitä ne ovat ja miten niiden pitäisi käyttäytyä. Se että jotain ei nähdä fyysisin silmin, niin kuin sitä mitä sanotaan pimeäksi aineeksi ja energiaksi, ei vielä tarkoita, etteikö sellaista ilmiötä olisi olemassa. Se mitä tieteessä niin kuin kulttuurissakin tutkitaan ja mihin suuntaan ne menevät, näyttäisi ulkoisesti riippuvan siitä, millaisia tutkimuksia tai aloja rahoitetaan. Mutta se on kuitenkin vain seurausta siitä, mitä sinä arvostat ja haluat – sillä se mitä arvostat ja kuinka paljon muodostaa näkemääsi maailmaa.

 

Kaikkea ei kyetä koskaan täydellisesti selittämään, eikä se ole tarkoituskaan. Vastauksen kaikkeen on silti oltava olemassa, koska totuuden on oltava olemassa. Tällöin on oltava mahdollista kokea jotakin sellaista, missä kaikkeen on vastattu täydellisesti. Ja silloin vastaus tiedetään. Sellaisenaan sitä ei voida kuitenkaan välittää eteenpäin, koska kokemusta ei voida opettaa. Mutta voisi ajatella, että siihen liittyvää tietoa voidaan siirtää eteenpäin. Oppimisen ansiosta on kuitenkin mahdollista muuttaa omaa mieltään ja saavuttaa valmius ’kaikkeen’.

Tiedon ominaisuuksista voidaan silti jotakin sanoa: sen on oltava muuttumatonta, jotta se todella olisi totta, eikä se voi vaihdella aikakausien tai olosuhteiden tai mielentilojen tai taivaankappaleiden asemojen mukaan. Se mikä voi muuttua tai mitä ylipäänsä voidaan muuttaa, on silloin oltava käsitys tai uskomus.

 

Kultainen sääntö ehdottaa tekemään toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän, ja että et voi tuomita kenenkään todellisuutta tuomitsematta samalla omaasi. Koska sinulla on yksi todellisuus, ei kahta eikä useampaa. Maailma jonka havaitset on sellainen, millaiseksi sen teit, vaikka saatatkin käsittää niin päin, että se mitä sinä luulit tehneesi tapahtuisikin sinulle; vaikka kukaan ei olisi mitään tehnytkään. Mutta itseäsi tai ketään muutakaan sinä et tehnyt. Voisiko ollakin niin, että voit nähdä vain sen mihin uskot, ja että et voi nähdäkään etkä tunnistaakaan sitä mihin et usko? Koska jos muutat mieltäsi sen suhteen mitä haluat havaita, tai mille annat arvoa, koko havaitsemasi maailma muuttuu vastaavasti.