Tähän alkuun haluan sanoa, ettei tarkoitukseni ole yrittää muuttaa ketään toista ihmistä, eikä sen puoleen maailmaakaan. Tai kenenkään uskomuksia.
Päämäärä määrittelee lopputuloksen, joten on paikallaan selventää se. Uskon, että totuus on olemassa. Koska hei, joko totuus on olemassa, tai sitten mikään ei ole totta. Mutta jos mikään ei ole totta, sen pitää olla totta. Minun päämääräni on totuuden kokeminen. En tiedä mitä se merkitsee, mutta uskon, että siihen liittyy sisäinen rauha, onni ja ilo. Tietä päämäärään en itse tunne enkä tiedä, mutta todellisuudella on (vain yksi) Opas, joka sinne mielihyvin johdattaa. Hän on se sisäinen Ääni.
Olet varmasti joskus nähnyt sellaista unta, josta herättyäsi sinulla on ollut iloinen ja onnellinen olo koko päivän. Selvästikään valveilla näkemäsi maailma ei tuolloin ollut syynä onnellisuuteesi, joten mikä sen sai aikaan? Ehkä olet myös joskus nähnyt unia, jolloin kehosi reagoi aivan kuin valveilla ollessasikin. Mihin se reagoi, jos ei ulkoisiin tapahtumiin?
Mielen näennäinen osittuminen
Alkulähteestä näennäinen eroaminen on vain toinen ilmaisu mielen jakautumiselle. Ensin on Rajattomuus, jossa ilmeni yksinkertainen ajatus ”jostain muusta.” Mieli jakautui tietoiseen ja tiedostumattomaan.
Taivas ei ole tietty paikka – se on tietoisuutta ykseydestä ja rakkaudesta, mikä juuri on ilo. ”Siellä” ei tarvitse valita minkään välillä. Mutta mielen jakautuessa pystyit valitsemaan. Voit valita PH:n tai egon suhtautumistavan kaikkeen, mitä näyttää tapahtuvan.
Silloin kun halusit kokea, millaista olisi olla erillinen yksilö, valitsit egon tavan ja pyöräytit maailmankaikkeuden, jotta voisit nähdä kaiken ulkopuolellasi. Valinnanvapauttasi et kuitenkaan voi menettää.
Mielen jakautuessa siinä säilyi kokonaisuuden piirteitä. Niin kuin se, että mielen ollessa lähes kokonaan tiedostumaton vastaa se aika-avaruus -universumia, joka on ihmisille enimmäkseen tuntematon. Universumissa itsessään musta aukko edustaa vertauskuvallista paluulippua Kotiin. Jäävuoresta ja Internetistä suurin osa on pinnan alla. Fyysinen näköaisti kohdistuu tarkasti kapeahkolle kaistaleelle kerrallaan, näkyvän valon aallonpituus on pieni osa kaikista aallonpituuksista jne.
Kun joku sitten kyllästyy egon tulkintaan maailmasta ja alkaa kuunnella sen sijaan sisäistä Ääntään – ja suuntaa mielen eheytymistä tai ”Valoa, Isää” kohti – kätkettyä syyllisyyttä Luojasta eroamisesta voi nousta aluksi pintaan. Silloin se henkilö saattaa tuntea ahdistusta, jota haluaisi paeta. Ei ole mitään syytä pelkoon, mutta jos kuitenkin tunnet sitä, pysyttele vain hiljaa ja tiedä, että Luoja on Rakkaus eikä pelko. Se menee ohi.